Kesän alussa minulla oli ihana matka Turun saaristoon aina UTÖ:hön asti. Vähän välillä sateli, mutta muuten oikein kiva matka. Maalauskohteita siltä löytyi sieltä täältä, mutta jäivät odottamaan toteutusta.
Tallinnan taidematka minulta peruuntui, kun sairastuin ja juhannuskin meni samaan syssyyn. Taidenäyttely seitsemän muun taiteilijan kanssa aloitti heti Juhannuksen jälkeen Galleria 4-kuudessa. Minulta oli siellä näytteillä 11 pientä taulua.
Sitten suuntasin Tukholmaan ja siellä maan alle kaivokseen ja Tukholman saaristoon illalliselle. Kaivoksen seinässä oli värejä ja muutenkin mielikuvitus sai polttoainetta sieltä maan alta. Meren näkymät olivat kuvauksellisia.
Seuraava matkani suuntautui Mänttään ja ensin Serlachiukseen ja näkemään siellä vanhaa taidetta, Anis Kapoorin taidetta, Anssi Kasitonnin ja Viljami Heinosen ym. taidetta. Valtavan innostavaa taidetta.
Olin innoissani ja olisi halunnut viipyä pidempään, mutta bussilla oli aikataulunsa ja piti jatkaa matkaa Mäntän kuvataideviikoille entiseen Pekilo-tehtaaseen, jossa toiminnanjohtaja Sampsa Virkajärvi esitteli näyttelyn. Esittely auttoi suuresti ymmärtämään näyttelyä. Monet ajatukset, tavoitteet olivat minulle täyttä mannaa.
Näyttelyn kuraattori Leena Kuumolan esittely oli kiinnostava ja vielä parempaa oli lukea, mikä häntä kiinnostaa: ”kiinnostaa eniten se, miten taiteessa niukallakin ilmaisulla on mahdollista saada esiin rikkaita merkityksiä – ja kuinka poistamalla voi saada usein enemmän aikaan kuin lisäämällä.”
Elämässäni olen usein ottanut mahdottomia haasteita ja mieleeni oli sitaatti hänen esittelystään: ”Minua on aina kiehtonut, niin kirjoittajana galleristinakin, se mikä on mahdotonta. Mielestäni taiteessa pitäisi aina pyrkiä mahdotonta kohti. Siksi onkin sääli, että usein taideyleisölle tarjotaan vain sellaista, minkä tunnistamme jo entuudestaan. Olemassahan olisi kuitenkin mahdollisuus luoda jotain sellaista, mikä toisi katsojalle oivalluksen, että tällaisellakin tavalla voisi todellisuuden kokea, hän taustoittaa.”
Minulle jäi kuvataideviikoilta mieleen olemattoman näkeminen ja heikot heinät ja otin kuvan heinistä, jotka kasvoivat Olavinlinnan muureilla.
Savonlinnan oopperajuhlilla oli toisenlaista taidetta Lady Butterfly -opperassa. Komea linna ja upea ooppera.
Viimeksi vierailin Joensuussa ja kävin paikallisessa museossa ja näin kauniin päähineen. Höyrylaivat kävivät esittäytymässä. Minä istahdin penkille patsaan viereen ja hävetti, kun minulla ei ollut helmiä ja hänellä oli.
Tässä oli siis kesämenneet, mutta on muutakin tapahtunut. Minut hyväksyttiin Akvart galleriaosuuskuntaan jäseneksi, joten pidän siellä näyttelyitä tulevaisuudessa. Seuraavaksi näyttelyitä on kaapelitehtaalla ja Habitare-messuilla. Tervetuloa katsomaan.